Sain sitten vihdoinkin keväällä itteäni niskasta kiinni ja tein kandin valmiiksi. Eli nyt olen siis virallisesti valtiotieteiden kandi. Eihän se paljoa ole mutta edes jotakin. Eipä ainakaan menny 7 vuotta yliopistolla täysin hukkaan. Syksyllä jos kirjottas gradun niin lupsivat kirjottaa opintoviikot. Eli vuodenvaihteeseen mennessä olis mahdollisuudet maisteriksi.
Vähän olen töissä vihjaillu että kun on ne viime vuodenkin ylityövapaat pitämättä niin olisin sitten syksyllä vähemmän töissä. Ei ne kauheen hyvällä ole kattoneet mutta kai se vihjailu jotain tulosta on tuottanut. Pitänee jatkaa.
Olis se kyllä hassua saada ne maisterin paperit käteen. Niin monta vuotta olin aivan varma etten koskaan pysty valmistumaan. Ehkä tästä elämästä jotain tulee sitten kuitenkin.
Onnea kandin johdosta! Mullakin on toi vaihe, että pitäisi tehdä se kandi, mutta kun ei saa itteään niskasta kiinni.. sitten olisikin vain gradu jäljellä. Mullakin on 7 vuotta takana ja tällä hetkellä sellanen fiilis, etten koskaan tule näkemään sitä päivää, jolloin valmistuisin.
Kirjoittaja
26 vuotiaan sinkkunaisen vuodatusta elämästä. Hyvänä päivänä itseironialla varustettuna. Toivottavasti ajan kanssa kasvua onnellisemmaksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi.
Kommentteja otan mielelläni vastaan - mutta älä turhaan lyö lyötyä, teen sen itsekin varsin hyvin.
