Tunnen suunnatonta mielenrauhaa tajuttuani yhden asian:

Herra pitää minusta ja haluaa tavata minua. MUTTA. Hänen elämänsä on niin täynnä työtä ja ihmissuhteita (kavereita, ystäviä, tekemistä) että hänen elämäänsä ei yksinkertaisesti mahdu.

Mahtava havainto!

Ei ole ollut uusia treffejä.. Harmittaa niin vietävästi!

Ei sillä, jotain iloakin, ymmärtääkseni sellaiset ovat kyllä tulossa, mutta hmm, tulisi jo! (mulle kaikki heti nyt).

Joulunaika tietysti vähän sekoitti asiaa, herra oli kotiseudullaan isässä ja nyt on taas ollut hänellä haipakkaa työasioiden kanssa kun vaihtaa työpaikkaa.. Tänään piti nähdä kun olin joka tapauksessa Helsingissä shoppailemassa, mutta sitten tuli viesti että ei hän ehdikään, oli edelleen palaverissa..

Ei sillä, ei hän mitään lupaillutkaan ja hyvä kun ilmoitti niin etten joutunut odottelemaan tyhjänpanttina informaatiota, vaan lähdin sitten heti kotia kohti kun olin muut tehtäväni saanut suoritettua.

Harmittaa vaan kun on ihastunut niin olisi kovin hyvä nähdä. Ehkä tämä tästä rauhottuu. Ja jos ei rauhoitu niin sitten herra ei ole minua varten. Peukut pystyyn, sormet ristiin ja toivotaan parasta!

Ai niin, pakko kertoa vielä tästä shoppailusta. Tämä oli ensimmäinen päivä kun ostelin itselleni joululahjoja. Vaatteisiin en koskenut koska alennusmyyntishoppailu ei yksinkertaisesti sovi minulle, mutta sain ostettua kolme loistavaa kirjaa joita olen jonkin aikaa halunnut! (Usein en uskalla mennä kirjakauppoihin koska kirjakaupassa käyminen ei sovi lompakolleni, minulla on taipumus villiintyä niissä).

No joka tapauksessa, ostin Osmo Jussilan "Suomen historian suuret myytit". Tästä kirjasta olen kuullun hirmuisesti hyvää ja mitä sitä äsken hieman "alkuselailin" niin hyvältä näyttää!! Sitten ostin kirjan nimeltä "Propaganda", eli kirjan Neuvostoliiton propagandakuvista sodasta 80-luvun puoliväliin. Tätä olen himoinnut jo pitkään! Ja sitten sokerina pohjalla Marie-Josephine Bossan "The art of the Shoe". Eli kenkäkirjan.. Aiai.. Jos tyttö tykkää kirjoista ja kengistä niin mikä voi olla ihanampaa kuin kirja kengistä :)

H:n kanssa tavattiin tänään myös kahvittelun merkeissä. Ei puhuttu mitään asioita mikä on harmi, vieläkin kaikkea hampaankolossa. Mm. tämä minkä tajusin yksi päivä, eli hänen ystävyytensä tuntuu olevan sitä että kun hänellä ei ole tyttöystävää, hän kaipaa seuraa, mikäli hän tapailee jotakuta niin hän kaipaa analysointiseuraa. Ja mikäli hän seurustelee ja kaikki on seesteistä niin se siitä. Anteeksi nyt vaan mutta kun minä kuuntelin kuukausikaupalla hänen juttujaan nykyisestä tyttöystävästään niin minä haluaisin kyllä jauhaa paskaa ja analysoida herrasta. Perkele sanon minä!

Ja iloista joulunjälkeistä aikaa kaikille, onneksi se on ohi! Onnellista Uutta Vuotta jos en muista myöhemmin toivotella! :)

Havaitsin tuossa että viime aikoina kaikki kirjoitukseni ovat asettuneet kategorian "ihmeellinen elämä" alle. Onkohan se hieman liian ympäripyöreä vaihtoehto.. =)

Ei voi muuta sanoa. Aivan mahtava ilta. Ja yö. Ja aamu.

Enhän minä sitten mihinkään kotiin pässyt kun viimeinen juna lähti 1.36 ja siinä vaiheessa lähteminen ei tuntunut missään tapauksessa vaihtoehdolta.

Paras ja hauskin ilta miesmuistiin!

Toivottavasti herra haluaa tavata minut uudelleenkin.

Siis voitteko uskoa, nyt se vihdoin alkoi! Kesäloma! Tai okei, ensin pari viikkoa ylityövapaita ja sitten loma. Ja sitten töihin ja sitten taas lomalle ja silloin johonkin reissuun! Voi itku te ette ymmärrä miten onnellinen voi ihminen olla kolmesta golfittomasta viikosta. Vaikkakin joudun suvun velvoittamana huomisesta aattoon asti rehkimään aamusta iltaan äiteen kukkakaupalla mistä tuun hurjan kipeeks (allergiat pahenee vuosi vuodelta) niin ei haittaa!! LOMALOMALOMA!!!

Ja jännittää. Mulla on huomenna treffit. Siis ihan oikeat treffit. Mennään illalliselle.. :) Mies on kyllä jonnii verran mua vanhempi (8 vuotta) mutta se ei tahtia haittaa. Mukavalta tuntui kun hänet tapasin viime perjantaina pikkujouluissa. Mutta, saa nähdä. Joka tapauksessa, minä menen treffeille. Ei tällaista tapahdu. Eikä välttis tapahtua vieläkään koska minulla ei ole yhtään mitään päällepantavaa.. Kaveri antoi oikein "hyvän" neuvon; laita jotain sensuellia päälle, ei mitään tyrkkyä, eikä mitään tylsää. Joopa joo.. Mulla on villapaitoja. Niitä ei varmaan lasketa sensuelleiksi missään kategoriassa (paitsi tietysti jos verrataan 80-luvun salihousuihin jotka varmaan muistatte, mutta niihin verrattaen kaikki on sensuellia..).

P:n ja H:n kanssa ollaan edelleen solmutilanteissa, en nyt viitsi tähän hätään sen kummemmin asiaa jauhaa ettei hyvä fiilis mene pois. Mä haluan nyt yhden illan nauttia ja kuvitella olevani onnellinen.

Taidan ottaa lasin punaviiniä ja paistaa pihvin. Ja vuohenjuustosalaattia. Njam!

Muistatteko kun kerroin siitä tyhmästä ihottumasta mikä mun selässä on tatuoinnin alapuolella. Sain siihen sillon joskus 3 viikon kortisonikuurin ja käskettiin tuleen takasin jos ei lähde sillä pois.

Ei lähteny. Tänään kävin ihotautilääkärillä uusiks. Otti koepalan. Ja tulokset tulee 8.1.2008. Hauskaa uutta vuotta kaikille.. :) Ärsyttää tollanen venailu..

Ja nyt mulla on tyhmä kolo mun selässä, ja tyhmä laastari sen päällä. Laastaria ei saa vaihtaa eikä kastella ennen kuin viikonloppuna. Kiva kiva. On muuten helppo pestä tukka..

Edit 5.12. Ajattelin koko päivän töissä että kuinka kiva on huominen vapaapäivä kun pääsee lenkille ja saunomaan jne jne.. No helvetti mä mitää voi mennä kun on se pirun reikä selässä.. Ja oli muuten hankala selittää kiinalaiselle vaihtoehtohoitajalle että siihen laastarin kohtaan ei sitten kosketa ja ympäristössä otetaan varovasti.. Kyllä se sitten tajus kun toistin tarpeeks monta kertaa sanat "au", "kipeä", "haava", "varo".. :)

Tein tässä laskelmia. Mä olen harrastanut seksiä 32 miehen kanssa (33 jos tää nyt säännölliseksi seksisuhteeksi muodostunut nettiseksijuttu lasketaan).

Niistä ns "hyvä idea" on ollut 10 ihmistä.

10!

Mikä on paljon? Onko se paljon? Kun mietitään että seksiä olen harrastanut nyt noin 11 vuotta. Ja onko aikavälillä väliä vai onko kyse vain määrästä?

Tuli nimittäin ihan vain mieleen tässä kun mietin tätä omaa hutsahtaneisuuttani (siis tää nettiseksi varatun ukon kanssa, lukekaa aiempia postauksia).

Anteeksi, hämmensikö ketään muuta että urheilutoimittaja mtv3:n kympin uutisissa hymyili, melkein nauroi, kun kertoi että Karalahti pysyy vangittuna ainakin seuraavat kaksi viikkoa?

Outoa..

Näkyykö päälle päin että ihminen on sekaisin, että ihminen on kummallinen ja outo omassa elämässään.

Jos siis päällisin puolin tekee kaiken niinkuin muutkin, käy töissä, soittelee ystävilleen, siivoaa kodin, peseytyy, meikkaa jne. niin voiko se silti näkyä päälle päin että ihminen on täysin sekaisin?

Näkyykö se mitä teen minussa päälle päin? Tietävätkö ihmiset että minua pitää karttaa?

Tunnistaisitko sinä minut kadulla?

Mulla on oikeesti aika hyvä apuverkosto jos asiaa tarkalleen ottaen ajattelen. Mä en vaan ymmärrä miksi ihmiset on avuliaita. Mä oon tehny tätä remppaa itsekseni (siis ilman palkattua apua) ja ainoa syy miksi se on onnistunut, on se että aina esteen tullessa joku ihminen on löytynyt joka on pelkästään pyytämällä tullut auttamaan minua.

Kiitos kaikille teille!

Alhainen itsetunto ei ole ongelmani. Ongelma piilee lähinnä siinä että useinpina päivinä vihaan itseäni.

Tänään ei ole sellainen päivä. Huomasin sen äsken kun seisoin vessan peilin edessä farkut ja rintsikat päällä ja totesin ääneen (oikeasti, se oli hämmentävää) että minkäs sille voi, nätti mikä nätti.

Oli muuten oikeasti aika omituinen kokemus. Mutta hyvä sellainen. Pienet asiat on saanut tästä kivan päivän. Ruskettunut iho. Totteleva tukka. Uudet alusvaatteet. (sen perkeleen) herpeksen paraneminen. Mukavat asiakkaat. Hyvin nukuttu yö. Ja vastausviesti ex-pomolta. Osui kuulemma naulan kantaan. Eikä ole kokeillut euromarketin kassaa eikä työpöytäänsä.. juupa juu..

Mä lähden nyt Turkuun, ihana päästä sinnekin! Ravintolalaiva, here i come!!!

Tämän kesän empiiristen tutkimusten jälkeen tämä tapahtuu eri ihmisille eri aikaan. Kaikille ei välttämättä koskaan. Joku voi olla 15 vuotiaana oikeinkin fiksu ja hyvä työntekijä, toisella taas on 18 vuotiaana aivokapasiteetti 6-vuotiaan tasolla.

Eilisen ja tämänpäiväisen tapahtumien perusteella voin todeta että yksi tyttö joka on meillä kahvilassa kesätöissä, kuuluu niihin "hitaasti kehittyviin". Hän tuli eilen iltavuorosta toimistolle käymään. Katsoin kelloa, että ohhoh, tyttö tulee puoli tuntia etuajassa. En sanonut mitään. Tänään hän tuli aamuvuoroon. Kysyin että mikäs siinä eilen oli kun laitoit kahvilan kiinni niin aikaisin. Hän sanoi ettei ollut asiakkaita. Okei, ei tässä mitään. No imuroitko? Ei ollut saanut imuria toimimaan. Okei, tulen myöhemmin näyttämään miten toimii.

Laitoin johdon seinään ja tyttö sanoi "ohhoh".

Minulla ei ollut enää mitään sanottavaa.

Mä olen lotonnut ehkä kolme kertaa elämässäni. Viimeks kun lottosin niin pistettiin kolme riviä äiteen kanssa puokkiin.

No, minä vaan sitä tässä rupesin jostain syystä aattelemaan, että sillon viimeks heitettiin sitten hirveesti läppää siitä, mitä kaikke me niillä voittorahoilla oikein tehään. Jotenka lopputuloksena oli että olin ihan täysin rehellisen varma siitä että nyt me voitetaan lotossa. Ja olin muuten hirveän hämmentynyt (siis oikeesti) siitä, ettei sitten voitettukaan.

Kertookohan tää jotain mun kyvystäni (tai kyvyttömyydestä) pysytellä tosielämässä fantasiamaailman sijaan? Mä oon jo monasti huomannut että kirjojen lukeminen on mulle kovin vaarallinen laji, koska uppoudun niihin välillä vähän turhan syvälle ja sitten en ole enää varma mikä on totta ja mikä ei.

Tuli vaan mieleen.

osoittaa hyvin se, että eilen Mies lähti elämästäni ja tänään postiluukusta kolahti aveckutsu häihin.

No, emmä sinne häihin ole kuitenkaan menossa, mutta silti, ironiantaju ja ajoitus ovat kohtalon haltijoilla hallussa.

No siis vituttaahan tämä niin ettei veri kierrä.

Mutta lähinnä vituttaa se että menetin ihmisen, ei se että menetin SEN ihmisen. Siis kyllä vituttaa SEN ihmisen menetys, tykkäsin siitä kovasti, mutta tuossa kun puhuttiin niin kävi ilmi että se mitä halutaan ihmissuhteelta tällä hetkellä on niin kovin kaukana toisistaan.

Ja mä ihan oikeasti haluan ihmissuhteen jossa on helppo olla, jossa saa herätä toisen vierestä jne. Mä ihan oikeasti haluan arkisen, enimmäkseen onnellisen parisuhteen, se ei.

Harmittaa, ja toisaalta on helpottunut olo. Helpottunut olo sen takia että ensimmäistä kertaa elämässäni en jäänyt roikkumaan ihmissuhteeseen vaan sen takia että haluan ihmisen. Helpottunut tavallaan siitä että tiedän jälleen kerran hieman paremmin mitä haluan.

Mutta olisin kyllä halunnut kokeilla sitä ihmissuhdetta tämän ihmisen kanssa. Mutta kiitos hänelle että myönsi ettei hän pysty sitä minulle tarjoamaan.

Joten sinkkuna ollaan jälleen.

Ja ystävä V:n kanssa kun tuossa puhuin, niin kävi ilmi että tämä oli lyhin seurustelusuhteeni sitten ala-asteen kun vaihdoin Janista (jonka kanssa oltiin styylattu jo jonkin aikaa ja kerran melkein pussattu) Jarmoon. Jani osoittautui niinkin nuoreksi mieheksi aika ovelaksi ja ystävystyi Jarmon kanssa, joka sitten n. kahden päivän seukkaamisen jälkeen (nähtiin kerran välkällä) tuli siihen tulokseen että minä oon ihan hutsu.

Hyvä pojat!

Ja tämä tapahtui siis viidennellä luokalla.. =)

Elämä on ihmeellistä..

Päin Helvettiä. Oli sellanen 3000 tulossa täyteen ja nyt yhtäkkiä 1700. Mitä helvettiä?

Nii, ja olihan siitä lähteny jo sillon joskus aiemmin joku 700 kävijää. Outoa.

Onhan tätäkin ihmeteltävä. Miten kummassa mun blogiin voi löytää googlettamalla neonvärit hiuksissa??? Jaa-a.. Itellä oli yhtenä vappunapinkkiä tukassa. Mitään muuta iloa siitä ei ollut kun että seuraavana aamuna hiusväri sointui kauniisti silmien väriin.. =) Ja opin että blondit ei saa laittaa pinkkiä "lähtee pesussa pois" väriä. Ei muuten lähde!

Mutta Susan haut on vähän vähentynyt.. nyt on tosin tullut uusi, eli Jasmin Mäntylän alastonkuvat.

Ihmeellisiä asioita ihmiset netistä hakee.. =)

Marmatin näistä miehistä jossain vaiheessa ja unohdin kertoa teille vielä yhdestä käänteestä.

Eli, tuossa viikko sitten lauantaina olin töissä, niin eikös ensi rakkauteni sattunut sitten soittamaan sinne. Kutsukaamme häntä V1:si. V1 oli tulossa käymään työpaikallani, mutta sadesään takia perui sitten. Oli aikamoinen yllätys molemmille kun siinä puhelimessa selvisi kenen kanssa sitä puhuu. AIka outoja fiiliksiä herätti. Mitäköhän sille kuuluu nykyään?

Mies ei ole vieläkään suostunut näyttämään minulle kämppäänsä. Mutta nyt on tapahtunut edistystä.. Hän lupasi viiä mut ihka oikeille treffeille ja siihen yhdistettynä sitten näyttää kämppänsä. Olen innoissani ja lakkaan varpaankynsiä vaikka treffipäivästä ei ole tietoakaan.. =)

Eilen piti nähdä mutta Mies tuli kipeeksi. Ja tänään sillä on pikkusiskon ylppärit. Ja sitten jotain ja jotain. Sata vuotta menee että nähdään!!!

Kohta tarvii lähteä töihin, joten ei kai tässä muu auta kun alkaa ryhdistäytymään..

Mikäköhän näitä miehiä riivaa? Välillä on niin kuivaa ettei mitään ja sitten tällasta. Oon kertonut teille täällä muistaakseni kolmesta miehestä elämässäni.

Eli.

Mies. Sen kanssa menee taas oikein kivasti. Toivoisin saavuttavani jonain päivänä ns. tyttöystävästatuksen. Hän on ollut taas oikein superkiltti minulle.. Lähti viikonlopuksi kaverinsa polttareihin ja lupasi pistää viestiä.. Ja sanoi vielä erikseen ettei häntä häiritse kun viestitän hänelle.. Se oli oikein mukavaa, koska hän tietää että koen häiritseväni häntä välillä.

Sitten ex-pomoni jonka kanssa päädyin samaan sänkyyn eräänä erittäin humalaisena yönä helmikuun alussa. Hänen kanssa saatiin välit välillä normalisoitua, mutta nyt puhuttiin puhelimessa yks ilta.. Ihan vaihdettiin kuulumisia mun rempasta ja siitä että hän on ostanut uuden asunnon avokinsa kanssa (kivakiva). Sitten jostain syystä keskustelu siirtyi aiheeseen "mitä muuta sängyssä tehdään kuin nukutaan". Outoa ja hämmentävää.

Sitten tämä "elämäni rakkaus" jonka olen epäillyt pilaavan kaikki suhdeyritelmäni.. No, hän päätti sitten soittaa minulle tänään. Siis juurikin nyt kun Miehen kanssa asiat menee tosi kivasti. Siis juuri nyt. No, ehkäpä se oli ihan odotettavissakin kun huomasi että ollaan menossa samoihin kisoihin kesäkuun alussa. Mutta silti, nyt pitäisi mennä pelaamaan ja haluaa tulla katsomaan miten mun remppa on edistynyt.. Jne..

Hmm.. outo tilanne.

No, ex-pomon kanssa kaikki on ok, elämä jatkuu ja näköjään pienellä flirtillä höystettynä. Mutta miten saan H:n (eli tämän "elämäni rakkauden") pysymään elämässäni ilman että harrastan seksiä hänen kanssa? Siis tarkoitan että kun nyt yritän Miehen kanssa rakentaa suhdetta (tai ainakin haluan yrittää) mutten silti halua kadottaa H:ta elämästäni sillä hän on oikeasti hauskaa seuraa ihan kaverinakin. Itse asiassa varmaan parempaakin seuraa..

Mutta auta armias mä en kyllä ymmärrä miehiä ja niiden logiikkaa!

Mä pelkään tulevani hulluks. Päässä on soinu koko päivän joku täysin ihmeellinen Tykkimäki -biisi. Ei naurata enää..

Voiko päässä soivasta musiikista saada jotain isoja traumoja.. Tää soi vielä aika kovalla.