Huh, vihdoinkin alkaa väsymys hellittää viime yöstä. Oli tosiaan tämä "suuri lätkäiltama" eilen. ´Kiva oli peli ja superkivaa porukkaa! Eli ilta oli oikein hauska ja onnistunut.

Ainoa pikku miinus oli että kuulin uutisia. Paikalla oli yksi tyttö jonka ystävää tapailin vuosi sitten. Kesällä vielä viesteiltiin ja oli tarkoitus tapailla. Oltiin oltu kovin ihastuneita toisiimme. No, tämä tyttö alkoi selittämään minulle että minun kannattaisi ottaa yhteyttä ko. mieheen. Aloin siinä jo innostumaan asiasta, en ollut viitsinyt ottaa yhteyttä häneen koska ajattelin etten viitsi tuppaantua. No diibadaa, ilta siinä eteni. Seuraavaksi havaitsin että tämä tyttö on puhelimessa ja ymmärsin että hän puhuu ko. miehen kanssa ja yrittää saada hänet paikalle. YLLÄRI: Hän oli juuri mennyt kihloihin! Siis kihloihin. Tämä tyttö ja ko. mies ovat siis hyviä ystäviä ja viimeksi kun he olivat puhuneet, niin ko. mies oli sanonut tapailevansa jotakuta, muttei mitään vakavaa. Ja nyt hän oli kihloissa.

Perkele.

Ei siinä muuten mitään, mutta kaksi asiaa: Olisikohan minun pitänyt kuitenkin tavata hänet kesällä kun meinasin? Voisinko se olla nyt minä kuka onkihloissa hänen kanssaan jos olisin jotain tehnyt asialle? Lisäksi: saikohan hän nyt sellaisen käsityksen ystävänsä puhelusta että minä olin pyytänyt häntä soittamaan. Ei hyvä. Aika noloa on jos hän näin luulee ja jos häneen joskus törmään.

Ai perkele kun ottaa päähän. Ei se sillä tavalla elämääni vaikuta, en ole häntä aikoihin nähnyt. Mutta kun muistan sen tunteen kun tavattiin ja tapailtiin ja tiedän että se loppui lähinnä ajanpuutteen vuoksi, niin päässä pyörii kaikkia mahdollisuuksia.. Toivottavasti tämä menee krapulan myötä ohi.

Mutta hyviä asioita. Tapasin siis suuren joukon aivan ihania ja hauskoja ihmisiä. Kurja puoli oli että kotijoukkue hävisi. Ei sillä että olisin kumpaakaan kannattanut jotenkin fanaattisesti, mutta.. =)

Ja korkeanpaikankammoni on päässyt täysin uusiin sfääreihin. Paikat olivat yläkatsomossa, ja oli hieman haastetta päästä istumaan kun piti kävellä niitä jyrkkiä portaita missä ei ollu kaiteita. Ei hyvä. Se meni suorastaan naurettavuuksiin. Onkohan tähän jotain harjoituksia "Opi kävelemään korkeilla paikoilla". Ei minulla aiemmin ole mitään korkeanpaikankammoa ole ollut, pienenä ja vielä muutama vuosi sitten ei ollut mitään ongelmaa. Nyt se on ihan naurettavaa, hyvä kun omalta parvekkeelta voi katsoa alas (asun kolmannesta kerroksessa). Oli itse asiassa hyvin mielenkiintoista kun kävin ystäväni luona joka oli ostanut asunnon Cirruksesta. Onhan se ihan kiva jos tykkää näköalasta (hänen asuntonsa on 20. kerroksessa), mutta ai että kun en meinannut päästä ensin röökille parvekkeelle. Kyllä siihen sitten tottui, onneksi kaide oli korkea =).

Aika sekavaa läpinää tänään. Ajatus ei kulje ihan loogisesti.. =)