Toissapäivänä tuli Maskun kalustetalosta puhelu että sohva olis siellä. Taisin pelästyttää sen kuljetusmiehen kun kiljasin puhelimeen ettei saa tuoda sitä! Vähän tarvii lisäaikaa että saa tän rempan sellaseen kuntoon että voi ottaa sen sohvan tänne.. Nyt oon ihan hulluna tehny remppaa täällä että sais sen sohvan tänne. Ai että mä kaipaan sitä että töistä tullessa saa lösähtää sohvalle makaamaan.. PÄIKKÄRIT, here I come!

Miehen kanssa menee vallan kivasti. Kiva tunne kun joku on muhun ihastunu. Ja yhtä ihanaa olla johonkin ihastunu. Kuten Pipale sen asian sanoi, kiva kun on jotain sutinaa.. =) Jotku asiat tökkii, mutta niin kai se aina on. Suurin osa asioista sen kanssa on ihanaa. Hmm.. jäänee nähtäväksi miten käy.. =) Harmittaa vaan kun meillä menee työt niin ristiin ettei nähä yhtään niin paljon kun haluisin (ja ymmärtääkseni niin usein kuin Mies haluis).

Hassua kun Mies eilen alko selittään siitä etten saa pahastua sen työvuoroista. Tekee siis sellasta työtä että joskus on vapaata ja toisinaan ei ja lisäilona yövuorot. Mä en oikeen ymmärtäny että miksi mä suuttuisin toisen töistä? Sano että monet hermostuu jossain vaiheessa. En ymmärrä. Ehkä se on siinä kun oon ite tehny aina paljon töitä ja ite oon aina ollu se joka jää pois jutuista töiden takia, mutten osaa kuvitella hermostuvani siitä että toinen tekee töitä. Siis totta kai varmasti hermostun jossain välissä siihen ettei nähä niin paljoa kun haluisin, mutta yhtälailla voin syyttää siitä omaa työtäni kun Miehen.

Ihmeen rauhallisesti se on minuun suhtautunu. Siis Mies. Tää on ollu hurjan vaikeeta jotenkin tää ihmissuhteen aloitus kun oon tehny niin paljon ajatustyötä viime aikoina. Siis positiivista on se että oon tehny sitä ajatustyötä, joten tunnen itseäni hieman paremmin ja ymmärrän miksi reagoin joihinkin asioihin niin kuin reagoin, mutta ongelma piilee siinä että "kasvuni" ei ole vielä edennyt sille asteelle että osaisin muuttaa sitä rektiota. Mutta harjoitus tekee mestarin. Ja kuten sanottu niin Mies on suhtautunut minuun kyllä niin hyvin että oikeen hävettää.

Ja on kyllä NIIN teiniolo! Ai että. Tästä puhuttiin P:n kanssa kun olin Turussa käymässä. Ihana kun on perhosia vatsassa jne, mutta silti kyllä kaipaan sellaista arkea mun elämään. Mä tykkään tavallisesta elämästä.

Yks mua häiritsee kovasti. Mies ei suostu näyttään mulle kotiaan. Väittää että siellä on epäviihtysää kun on ahdasta ja yksiö jne.. Ja mun kämpässäkö on sitten viihtysää? Remppapölyä joka paikassa eikä kalusteita.. Kuulemma näkee "potentiaalin". Siis mitä helvettiä!

Oli muuten ihana olla Turussa. En kertonu monille että oon tulossa niin sain olla ihan rauhassa P:n luona. Ystävä V:n tapasin (eri kun se äliö V josta aiemmin postasin) ja se oli kyllä vallan hienoa. Oli ihana nähä sitä. Siinä on tyttö joka on nykyään onnellisen näköinen! P:n luona on hyvä olla. Saa olla rauhassa oma ittensä. Sen mies on kanssa vallan ihana, ei tuu sellanen olo että tuppaannun. Sain niiltä AIVAN ihanan synttärilahjan. Kaks cd:tä flashbackmatkaa, eli kökkömusiikkia menneisyydestä! Ai miten nostalginen olo.

Eli oikeesti. En tunne oloani onnettomaksi ja surulliseksi. Hienoa!

Pipaleen ohjeen mukaisesti lisäsin tuon ihme seurantajutun mun blogiin. Nyt kun oon tässä seuraillu millä hakusanoilla mun blogiin löytää, niin kyllä hämmensi erityisesti yksi: digimon. Kesti aika kauan keksiä miksi ihmeessä mun blogiin voi eksyä tuollaisella sanalla. Mutta sehän oli se yksi kysely jonka sinne pistin.. Vähän lohdutti.

Pelkäsin jo hetken että digimoneista pitävä alter egoni on alkanut kirjoitella tänne minun nukkuessa. Huh.

Nämähän nyt tulleet olivat uusintoja. Ohjeistin itseäni jo silloin kun ne tulivat uusina, etten saa missään tapauksessa katsoa niitä. Melkomoista ahdistusta. Miksi ihmiset laittavat itsensä ja parisuhteensa sellaiselle koetukselle omasta tahdosta? Siis miksi? Jos minä olisin löytänyt parisuhteen jossa olen onnellinen, niin en minä lähtisi sitä ehdoin tahdoin pilaamaan.

Perkele. Ei se Eevakaan sitä omenaa tahtonut ennen kun kärmes sitä alkoi tyrkyttämään!

Ei tänään pitänyt joutua töihin. Harnittaa hurjasti kun olin ajatellut että saan viettää kokonaisen viikonlopun ihan lepäillen omissa oloissani.

No, totuus on aina toisenlainen. Aamulla tulin töihin, onneksi ei tarvitse pitkään täällä istua tänään (pääsen jo n. 14.30 pois). Sitten lupasin lähteä äitini kanssa ostoksille. Toisaalta ei kyllä yhtään huvittaiai, mutta toisaalta se voi olla ihan mukavaa, jos vaikka äitee heltyisi ja ostaisi minulle uuden paidan (tuntuu tyhmältä töissä kun ei ole oikeastaan kun kaksi paitaa mitä voi pitää, niin niitä sitten vuorottelen). Se tosin voi olla melko kummallista, eipä ole äitee minulle vaatteita ostanut vuosikausiin. Mutta 2 euroa tililla vahvistaa poikkeuden.. =) Tai jotain..

Ja sitten isäni päätti tulla kylään sunnuntaina. Eipä siinä mitään, ihan hyvä tuokin on kun ostin asuntoni jo kesäkuussa, eikä isukki ole vielä nähnyt sitä. Se on vallan mukava että hän näkee asuntoni ennen kun alotan toden teolla rempan (puran sieltä mm. yhden seinän..).

Muutenkin tämä lauantaityö on nyt outoa. Olen töissä hyvin kesäpainotteisella alalla, joten kesän aikana minulle kertyy aina ylitöitä ja niitten avulla olen talvella pois n. kuukauden verran. Joten on se nyt kumma että minulle kertyy ylitöitä talviaikaankin?!?!!

Mutta ehkä ensi viikonloppuna sitten saisi olla rauhassa ja nukkua. Tosin sain kutsun tampereelle, mutta taidan passata. Ei ole salillakaan jaksanut käydä kun väsyttää niin kovin.

Nyt taas hommien pariin (pidin kevyen ruokatunnin tässä kirjoituksen lomassa) niin pääsee poiskin täältä tänään!

Lisää hyviä uutisia. Pidin tänään kevyen "kehityskeskustelun" uuden pomoni kanssa. Halusin tietää että onko hän tyytyväinen työhöni, ja hän oli. Lisäksi sovimme että lähiaikoina kun tulee hiljasempaa, selvennämme työnjakoamme. Kerroin hänelle myös siitä mahdollisuudesta että lopetan nykyisen opiskeluni kesken (siis otan kandin paperit mutta en jatka maisteriksi) (opiskelen alaa mikä kiinnostaa opiskelumielessä, mutta ei tulevaisuuden työnä) ja alan opiskella työn ohessa nykyiseen työhöni liittyviä asioita, jotta voin sillä alalla edetä. Olen asiaa miettinyt ja luulen että tämä ala kiinnostaa minua. Mutta sitä ehtii miettiä sitten myöhemmin lisää..

Nyt on ollut hyviä päiviä.. Koskakohan kolahtaa tosielämä takasin päälle.. =)