Johtuukohan ystävänpäivästä kun jumittaa niin kovin pahasti tänään? Siis enminä vaan tämä sivusto.

No, jokatapauksessa. Mietin tänään ystävänpäivää. En juurikaan pidä sitä minään. Tällainen "selkeä" syy on toki se, että pidän sitä hyvinkin kaupallisena juhlana. Ja pakotettuna. Olisin onnellisempi jos mieheni (jota ei siis ole, eli puhun kuvitteellisesta tulevaisuuden miehestä) toisi minulle kukkia tms. tavallisena päivänä. Silloin hän olisi ajatellut minua. Ei sitä että nyt on ystävänpäivä, täytyy tehdä jotain kun on pakko. Sama juttu ystävissä.

Myös saattaa johtua siitä että pikkuveljeni syntyi ystävänpäivänä -84. Ja kuoli äitienpäivänä -84. Aika pieni olin itsekin, joten hirbeästi en muista siitä. Luulin että kuvittelin muistikuvan jossa hän nukkui pahvilaatikossa, mutta niinhän hän nukkuikin, eli siis siinä äitiyspakkauksen laatikossa. En tiedä miksi, meitä oli kolme vanhempaa lasta ja pinnasänky olemassa. Outoa, pitääkin joskus kysyä asiasta.

Pikkuveljeni kuoli siis äitienpäivänä. Aiemmin hän oli ollut nukkumassa, eikä äitini ollut saanut häntä hereille. Hänet vietiin sairaalaan, muttei mitään saatu selville. Sitten tämä tapahtui uudestaan. Ambulanssin tulo kesti 45 minuuttia. Pikkuveljeni kuoli ennen kun ambulanssi tuli.

Olimme olleet aikaisemmin isoisovanhempieni luona viettämässä heidän timanttihääpäivää (siellä opin ettei isoveljiin kannata luottaa jos he sanovat ettei sähköaidan koskettaminen oikeasti satu). Erilaiset sukulaiset tietysti suukottelivat ja halailivat pikkuveljeäni.

Ruumiinavauksessa selvisi että pikkuveljeni kuoli herpekseen. Siis siihen huuliherpekseen. Jostain syystä se oli mennyt hänellä sydämeen, ja pikku keho ei pystynyt taistelemaan vastaan.

Isäni kantoi itse arkkua. Sylissään. Se oli niin pieni.

Vuosia myöhemmin minulla oli eräs poikaystävä. Hän tartutti minuun herpeksen. Opettavainen tarina, huuliherpes voi tarttua myös ns. intiimialueille. Ihmettelin mikä minussa on vialla kun sattuu niin saatanasti. Ajattelin että poikaystäväni oli pettänyt minua ja että minulla on jokin (muu) sukupuolitauti. Menin lääkäriin joka kertoi että kyseessä on herpes. Olin täysin vakuuttunut että kuolen. Hirveää hätäitkua. Oli siinä lääkäri ihmeissään.

No, en kuollut. Mutta en voinut antaa poikaystävälleni anteeksi. Miten joku voi olla niin tyhmä ja ajattelematon että harrastaa intiimikontaktia kun tietää että on herpes kukkimassa? Eikä kerro siitä?!?!? Erosimme sitten.

Ei ole sen jälkeen oireillut alapäässä, mutta aina kun on nuha tai stressi, herpes tulee nenään (siis sieraimeen, mikä on inhimillistä koska ei näy, mutta hyvin, hyvin kivuliasta)(positiivisena puolena on että minulle ei ainakaan tule nenäkarvaongelmia koska nenäni on niin rupeutunut sisältä ettei siinä kasva mitään).

Ja joka kerta kun herpes iskee, lähetän vihaavan ajatuksen entiselle poikaystävälleni. En vain voi sille mitään - edes kaikkien näiden vuosien jälkeen.