Eli tilannehan on nyt sellainen että olen ihastunut kahteen eri ihmiseen. Mikä ei normaalitilanteessakaan ole kovin hyvä juttu, mutta tässä tapauksessa vielä huonompi.

Eli ensinnäkin Herra. No, hänestä koin valaistumisen etten mahdu hänen elämäänsä. Jotenka en odota asialta mitään kovin suuria. Mikä kylläkin harmittaa, mutta minkäs sille mahtaa. No, Herrasta en höpise sen enempää kun hänestä olen kirjoittanut jo aiemmin.

Sitten M. Josta myös kerroin joskus että ajauduin harrastamaan nettiseksiä hänen kanssaan kun hän oli Jenkeissä. No, M on tullut takaisin Suomeen. Tänään hänellä oli jääkiekkopeli tuossa naapurikaupungissa. Kutsui katsomaan ja minä menin. Tosin vasta toisen erän lopulla koska en minäkään niin innokas ole että jaksan katsoa kolme erää jääkiekkoa yksin kylmässä pienessä katsomossa. No, siinä sitten juteltiin pelin jälkeen ja nyt häneltä tulee viestiä että näytin hyvältä, harmi ettei voinut jäädä tänne jne.... No siis se ongelmahan tässä on se että hänhän on varattu (kuten jo aikanaan kerroin). Tosin sisäpiirissä oleva myyräni kertoi että pariskunnalla ei mennyt kovin hyvin ennen hänen matkaansa ja tilanne ei siitä ole parantunu.. Heidän oli tavallaan tarkoitus kai muuttaa yhteen kun M tulee takaisin, mutta eivät ole muuttamassa. Hämmentävää.

Tuntuu että jokaisella silmänräpäyksellä ajattelen jompaa kumpaa heistä. Mikä tietysti vituttaa koska kumpaakaan en otaksuttavasti tule saamaan.

Että tällainen lauantai-ilta tällä kertaa.

Sain sentään keittiön kaakelit maalattua ensimmäisen kerroksen. Jotain hyvää edes!

Huomasin juuri että aloitin tän blogin kirjoittamisen viime tammikuussa. Blogin kuvaukseen olen kirjoittanut mm. että "Toivottavasti ajan kanssa kasvua onnellisemmaksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi.".

Vuodessa ei näköjään kasva juurikaan.

Kun oli ehkä vähän arveluttava tuo edellinen postaus niin kerrotaan nyt välillä ihan selvin sävelin että mitä maailmassa (siis mun) tapahtuu.. (katotaan kuka poistaa mut tällä kertaa "seurailulistastaan" kaiken tän moraalittomuuden vuoksi :)

Mulla on seksisuhde nykyään. On ollut nyt muutaman viikon. Siis marraskuun alusta.

Erikoista tässä on se että kyseinen henkilö asuu tällä hetkellä Nykissä.

Hirveä puoli tässä on (taas) että kyseinen ihminen seurustelee.

Muistatteko kun sanoin että on niitä tyttöjä joita naidaan ja niitä joiden kanssa mennään naimisiin. Ja minähän olen niitä naimatyttöjä. Vittu.

En kyllä haluis olla mutta ehken mä osaa olla mitään muuta, ehkä mun ei ole tarkoitettu olemaan mitään muuta.

No, lähetään tää tarina siis siitä alusta.

Kyseessä on mun tuttu/kaveri. En tiiä miten määrittelen asian. Kyseessä on ihminen joka kuuluu samaan porukkaan, kenen kanssa oisin voinu esim. mennä yliopistolla syömään jos oltas törmätty, mutta kenen kanssa ei missään tapauksessa soiteltu että nähäänkö.

No, joka tapauksessa, hän on nyt Nykissä harjottelussa. Alettiin facebookissa (kaiken pahan alku ja juuri) sitten juttelemaan ihan niitä ja näitä ja jotenkin se meni sellaseks ihme flirttailuks.. Sitä jatku pari päivää ja se oikeestaan ”pahentu” koko ajan, meni sellaseks ”leikitäänkö nyt” keskusteluks..

Sitten sen syntymäpäivänä se oli himassa päivällä (eli siis mein illalla) ja taas alettiin jutusteleen tätä ”leikitäänkö”, uskallatko jne. juttuja.. Josta se jotenkin päätyi facebookseksiin. Ja siis mä en ole koskaan oikein ajatellut että virtuaaliseksi voisi olla mitenkään miellyttävää (H:n kanssa harrastin kerran tekstiviestiseksiä) niin se oli..

No, pitkä tarina lyhenneltynä, nyt ollaan harrastettu tätä nettiseksiä muutamia kertoja ja ollaan siirrytty asian tiimoilta meseen (nopeampi kontakti)..

Mä olen hämmentynyt. Siis todella. Mikä ihme tää juttu on? Siis se seurustelee. Tosin yks mein yhteinen ystävä sanoo että sillä ja sen tyttöystävällä ei välttis mee ihan kauheen lujaa. Mutta silti. Onko se vaan niin puutteessa siellä että se haluaa mitä vaan vai haluaako se mua? Ja jos se haluaa mua niin haluaako se naida vai naida?

Ota nyt vittu näistä selvää. Eniten tässä ottaa päähän se, että mähän en osaa suhtautua tällasiin asioihin ”noin vaan”, vaan mulla on aina tunteet jossain määrin pelissä.

Ennustus. Tää tulee vielä sattumaan.

Ai niin, unohdin yhden sanoa. Se lähetti mulle eilen kuvia itestään siis kaiken muun ohessa myös kuvia ”siitä” (oonpa mä häveliäs).. Miettikää sitä luottamusta! Siis oikeesti, me ollaan tuttuja, parhaassa tapauksessa etäisiä kavereita, ja jostain syystä se luottaa muhun niin paljon että se ensinnäkin kirjottelee mun kanssa ja sen lisäks lähettää mulle tuollasia kuvia. Kuitenkin mä voisin halutessani (enkä ikinä aio siis sitä tehdä) lähettää ne viestit ja kuvat sen tyttöystävälle. Ehkä vika on mussa kun en luota ihmisiin, mutta oikeesti!

Eli, sekasin ollaan taas…

Tein virhearvion.

Kerroin joskus aikanaan P:lle tästä blogistani. Siis mistä sitä voi lukea.

Nyt olen huomannut että se oli erittäin paha virhearvio. Tämän blogin alunperäinen tarkoitus (ja tarkoitus edelleenkin) on toimia hengenpelastajanani. Tänne haluan puhua avoimesti kaikkia asioita ilman että pelkään loukkaavani kenenkään tunteita. Ja kirjoittaa asioista joista en missään tapauksessa ole valmis puhumaan ystävilleni.

Tämä on minun päiväkirjani. Sillä erotuksella että minulle tuntemattomat ihmiset saattavat kommentoida asioita (ja toivottavasti kommentoivatkin). Nämä ihmiset ovat puolueettomia, tai niin puoluettomia kuin voivat olla kun saavat asioista vain minun puoleisen selvityksen, mutta uskoisin että kaikki aikuiset ihmiset ymmärtävät että asioissa on aina kaksi puolta, enkä minä voi kertoa kuin omani. Nämä ihmiset eivät suutu minulle ajatuksistani tai teoistani. Ja jos suuttuvat niin sitten suuttuvat.

En minä voi kirjoittaa päiväkirjaani jos joku lukee sitä (siis joku ystävä/tuttu). Päiväkirjaan kirjoitettavat asiat eivät ole tarkoitettu tulemaan mukaan ystävyyssuhteisiin. Eihän P ole myöskään antamassa minulle päiväkirjaansa päivittäiseen tarkasteluun (mikäli sellaista kirjoittaa), eikä ole tarviskaan. Ihminen puhuu asiansa kun haluaa. Nyt tuntuu että minut pakotetaan puhumaan tilanteessa jossa vasta selvittelen asiaa itselleni.

Olen huomannut itsessäni että olen alkanut sensuroimaan kirjoituksiani, tai koen niistä huonoa omaa tuntoa. Esimerkiksi tänään kun kirjoitin riidastani P:n kanssa..

Ajattelin nyt kokeilla vaihtoehtoa että pyydän P:ltä että hän ei enää lukisi blogiani. En tiedä auttaako tämäkään saamaan luottamustani päiväkirjaani kohtaan takaisin, mutta sitä kokeilen. Mikäli se ei onnistu, laitan varmaankin blogini toiseen osoitteeseen tai salasanan taakse.

Mikäli siis käy niin että blogini katoaa ja haluat edelleen lukea sitä, niin voit siinä vaiheessa pistää sähköpostia osoitteeseen lumi-amanda@luukku.com. Annan sitten lisäinfoa.

Hassu ajatus että joku jäisi minua blogimaailmassa kaipaamaan.. Hieman liian virtuaalinen ajatusmaailma, mutta toisaalta.. toivottavasti! =)

Ahistaa ja kovin.

Jokin tässä jutussa mättää. Siis Miehen kanssa. Joko oikeesti mättää tai sitten mun päässää, mutta joka tapauksessa mättää.

Tuntuu että Mies ei kuitenkaan päästä mua sen elämään. Puhuttiin siitä eilen.. ei tullu ainakaan parempi olo. Ja tänään se on ollu ihan ihmeellinen. Siis sikäli ihmeellinen kun ihminen voi olla kun on Jyväskylässä ystävänsä häissä. Eli siltä tuli viesti, tai siis vastas mun viestiin, ja se oli oikeesti tosi outo. Vähän tyly..

En oikeen tiiä missä mennään. Ja minä kun luulin että nyt tietäisin missä mennään. Mutta ei.

Paska olo.

Ja huomenna meen pelaamaan sen miehen kanssa jonka olen otaksunut pilaavan kaikki mun suhteet.

Otetaanpas äänestys: Ne sanokoon "Jaa" joiden mielestä on huono idea mennä pelaamaan sen miehen kanssa kun on epävarma olo Miehestä. Ja ne joiden mielestä se on hyvä idea, sanokoon "Ei".

Voi paska tätä tunneskaalaa taas..

Mitä tapahtu?!?!?!

Yritin ottaa ton kommenttispämmisanatarkistusjutun pois ja se jäi mutta mun blogiin tuli kaikkea kummaa kirjotusta siihen taustalle!!! Mikä juttu se on ja miten saan sen pois?!?!?!?

APUA!!!! Auttakaa!!!! AAAAARRRGGGHHH!