Tässä sitä nyt sitten taas ollaan. Tammikuussa taisi olla viime postaus. En oikein tiedä miksi katosin täältä, jotenkin tuntui siltä että koen oloni terveemmäksi jos jätän tämän maailman taakseni.

Tietysti asiaan vaikutti myös se kun menin P:lle kertomaan blogini osoitteen. Toivoisin että nyt hän on jo unohtanut että tällaista ikinä onkaan ollut ja saan taas jatkaa anonyymia kirjoittamista.

Sikäli en oikein tiedä mitä uutta sanottavaa minulla voi enää olla. Blogini jossain tavoitejutussa mainitsen että pyrin kasvuun tasapainoisemmaksi ihmiseksi. Noh, tämän edistymisestä voi olla kahta mieltä. Esimerkit:

Eilinen krapula oli jumalaton. Ei siis fyysisesti, siinä rassas vaan se väsymys kun en osaa nukkua kun olen juonut. Vaan se henkinen krapula, auts! Positiivinen asia tässä on se, että tajusin että talvella 2006-2007 mulla oli koko ajan sellanen olo. Eli otaksuttavasti mä olen nykyään huomattavasti onnellisempi ja tasapainoisesti kun kerran kykenen tuntemaan väliaikaista pahaa oloa, eikä niin että olen turta jatkuvasta pahasta olosta.

Ja sitten toinen puoli; syy tähän moraaliseen krapulaan oli siinä että elämätapani eivät ole mihinkään muuttuneet. Portto mikä portto. Hämmentävä sana kaikumaan päässä. Kaksi iltaa, kaksi eri miestä sängyssäni. Ei seksiä, tai siis ei yhdyntää. Kaikkea muuta kyllä. Ja se ei siis paranna oloani, vaan pahentaa, olisi nyt edes saanut kunnolla..

Molemmat miehet naimisissa, molemmat jotenkin liittyvät työelämääni. Toinen mies isä, toinen tulossa isäksi.

Kummankaan suuntaan en tehnyt aloitetta, kummastakaan en kieltäytynyt.

Mutta, päivän kysymys onkin; pettävätkö kaikki miehet vai huokuuko minusta vain joku "tervetuloa pettämään vaimoasi kanssani" -signaali.

Siis mitä vittua!

Eli ei mitään uutta..

Mun suhde P:n kanssa on tainnut muuttua. Mä en oikeen tiiä miten, ja oikestaan että onko se kuitenkaan, mutta jotenkin mulla on sellanen olo että me riitaudutaan helposti.

Nyt tapeltiin valokuvista. Jotenkin se koko keskustelu meni aika oudoksi heti alussa. Mä luulen että mä ymmärrän P:n pointin asiassa, mutta mulla on sellanen olo että se ei edes yrittänyt ymmärtää mun pointtia siinä. Siis mä olisin hyväksynyt ratkaisun "ollaan samaa mieltä että ollaan eri mieltä", mutta jotenkin tuli sellanen olo ettei hän halunnut edes yrittää ymmärtää minun ajatusmaailmaani siinä.

No, se siitä. Hassua kun kuvittelee että jotkut asiat on ihan selviä ystävien kanssa ja sitten paljastuu että eihän ne olekaan.. Siis näitä yllätyksiä on mulle tullut aina välillä ennenkin..

Huonojen uutisten perjantai.

Ystäväni X (en nyt viitsi tässä edes nimikirjainta käyttä kun on niin henk. koht. asia) pelkää olevansa HIV positiivinen. On käynyt testeissä ja odottaa nyt tuloksia jotka tulevat ensi viikolla. Yksi tyhmä teko, ja siihen liittyvä vahinko ja tässä ollaan. Toivon parasta. Jaksamista hänelle.

Huomasin tosin että tuossa tilanteessa ei ole mitään mitä voi sanoa. Eikä hän kyllä halunnutkaan mitään sanottavan. Tietää kyllä että kuuntelen jos haluaa puhua.

Sitten minä itse. Sain vihdoin raahattua itseni sinne ihotautilääkäriin. Outoa kun normaalisti kun käy lääkärissä niin niiden asenne on ettei ihmisessä ole mitään vialla. Ihotautilääkärissä kaikki on toisin. Menin sinne selässäni (tatuoinnin alapuolella) olevan "läntin" takia. P puhui minut kuitenkin ympäri ja menin ilman meikkiä niin että sain näytettyä naamaani tullutta pientä ihottumaa jota en pitänyt minään, ajattelin että on vain kuiva iho.. Naamaihottuman tuomio: talirauhasten tulehdus. Kuuden viikon pillerilääkekuuri ja neljän päivän kortisonikuuri. Ne pillerit on hassuja. Niissä sanotaan että ne pitää nauttia pystyasennossa. Hmm.. saakohan ne nielasta päällään seisten? Silloinhan mä olen perjaatteessa pystyssä..?

No joo, sitten se selän ihottuma. Täti ei uskonut että liittyy tatskaan, koska kuulemma vanhoista tatuoinneista (ollut mulla n. 10 vuotta) voi alkaa irtoomaan jotain allergisoivia aineita, mutta silloin oireiden pitäis tulla tatuoinnin päälle, nyt on niinkun sen alapuolella. No, ei osannut sanoa mikä se on, antoi kolmen viikon kortisonikuurin ja jos se ei sillä mene ohi niin otetaan koepala.

Oikeesti, onko kukaan koskaan saanut hyviä uutisia kun otetaan koepala??? Ei helvetti. Ja taas sormet ristissä..

Sellaista tällä kertaa.

Ai niin, pitäähän sitä vielä kehua. Tein tentin ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen ja meni hyvin!

Ja pitäähän sitä itseään vähän mollatakin. Ensin unohdin tavaroitani P:n luokse. Sitten olin yön V:n luona ja kun lähdin sieltä (V oli lähtenyt jo aiemmin töihin), unohdin auton avaimet hänen asuntoonsa.. Siinähän sitten kökin turussa koko päivän vaikka oli ollut tarkoitus lähteä viimeistään kahdelta ajamaan.. =) Muistilista voisi olla hyvä!

Minähän sinne puolimaratonille olen reenaillut. Nyt otti takapakkia ja pahasti.. Venäytin/nyrjäytin nilkkani. Paha mennä sanomaan kumpi tapahtui.. Venähdystä epäilen.

Siinä kun kotiin kävelin, olin ihan vakuuttunut ettei se nyt niin paha ole. Juosta ei voinut, mutta ei se nyt niin paljon satu.. Niimpä niin.. kenkä pois jalasta ja sitten SATTUI!!!

Nyt ei ole sitten enää yhtään kivaa. Saamari soikoon.

Miten voikin käydä niin, että entisen parhaan ystävänsä kanssa on niiiiiiin vaikea olla?!?!?

Näin pitkästä aikaa A:n, jonka kanssa oltiin hyvät ystävät lukioaikaan. Sitten hän muutti Tampereelle ja minä jäin Turkuun opiskelemaan. No, elämä vei meitä hieman eri suuntiin ja pitkään aikaan en ole enää kokenut oloani luonnolliseksi hänen seurassaan. Kahvittelut silloin tällöin menevät, mutta kaikki sitä pidempi on yhtä tuskaa..

Nyt A on palannut Genevestä harjoittelusta. Ja tuli Helsinkiin niin halusi nähdä. Erehdyin kertomaan että menen saareen.. A halusi sitten tulla mukaan. Mikä siis jo sinänsä on melko hämmentävää, koska hän ei ole kovin mökki-ihminen. Olen muutaman juhannuksen viettänyt hänen vanhempiensa "mökillä". Viikonloppu alkoi sillä että katsottiin kauniit ja rohkeat telkkarista. Sauna toimi sähköllä.. Niin, ei ihan mökki minun makuuni..

No, joka tapauksessa. Vuorokausi A:n kanssa sisälsi seuraavaa: Minä yritin ottaa pienet kännit koska selvinpäin olisin saattanut hukuttaa A:n tai hukuttautua itse.. Ihan riippuen siitä kumman olisin kokenut nopeammaksi. Ensimmäiseksi kun saavumme saareen, tulee kysymys, missä on vessa. No tuossa mökin takana on huussi. Ilme oli sanoin kuvaamaton. Vessasta tullessa seuraava kysymys. Onko täällä juoksevaa vettä tms että saa kädet pestyä. Mä ihan oikeesti hetken luulin että se pilailee. Ei pilaillu. Osoitin sitten sormella merta ja totesin että tuossa näkyis olevan aika iso käsienpesuallas..

Aamulla olin NIIIIN onnellinen kun A nukkui pitkään niin sain ihan rauhassa istua kalliolla ja olla.. No, siitähän se sitten heräsi ja taas oli kaikki niin vaikeaa.. Hampaatkaan ei puhdistunu (ja se sentään pesi ne makeella vedellä, mutta ongelma oli vissiin juoksevan veden puute, taas). Sitten tuli ehdottomasti paras kohta. "Mulla on niin tylsää että kohta mä uin mantereelle." Osoitin sille lyhimmän reitin ja kaapin missä on jätesäkkejä niin saa tavaransa tungettua johonkin..

No, lähti se sitten mustikkaan mun kanssa kun ei oikein voinu kieltäytyä kun oli just valittanu tekemisen puutetta.. Keräs se pari desiä.. mä sitten keräilin litran verran niin saan mustikkapiirakkaa tehtyä.. A siis lähti keräämään sen vaatteita kun alko vähän ropisemaan sadetta (olin tosin sanonu sille että vaatteita ei ehkä kannata jättää ulos kuivumaan kun sadepilvet on lähestymässä).

Ai niin, unohdin kertoa mistä tää kaikki alkoi. Siis siitä että se ilmotti tulevansa mukaan saareen, MUTTA ensin täytyi KYSYÄ LUPA sen poikaystävältä. Siis kysyä lupa. Voi vittu.

No niin, sitten tuli tältä poikaystävältä viestiä että millai junia menee Tampereelle. 15.20 jne.. Muuten ihan kiva, mutta mä olin kyllä aatellu olevani saaressa viiteen asti..

Okei, eli yhteenvetona. Vuorokausi tuskaa. Mun "loma" loppui lyhyeen. Sain kuulla koko helvetin hereilläoloajan siitä poikaystävästä (joka on mun mielestä ehkä ällöin ihminen ikinä). Niin ja siis se tylsistyminen, sehän siis tylsisty siksi etten jaksanu koko aikaa puhua. Eikö se nainen voi joskus vaan olla hiljaa???? Ihan oikeesti, P ja V on ihania saarikavereita kun voi välillä olla vaan hiljaa. Voi nukkua päikät jos siltä tuntuu, voi lukea kirjaa, voi vaan olla hiljaa eikä puhua joka helvetin hetki!!!

Ja sitä paitsi: "Mulla on niin tylsää että kohta mä uin mantereelle." Voi helvetti sentään, oliko sitten pakko tulla lainkaan pilaamaan mun vähä vapaa-aika?!?!?!?

Anteeksi, olen varmasti kohtuuton.

Kyllä sieppaa!

Meiän hallituksen puheenjohtaja, herra isoherra, herra paroni, herra kartanonomistaja on tämän päivän ylläriksi keksinyt että minä en tee töitä vaan olen koko ajan tupakalla. Tänäänkin olin iloiset 9 tuntia töissä ja poltin kokonaiset neljä tupakkaa. Okei. Viisi jos lasketaan se jonka poltin palkattomalla ruokatunnillani.

Ja niiden neljän aikana kävin tyhjentämässä roskikset, siivosin pihaa, järjestin terassikalusteet. Yhden poltin niin että ihan rehellisesti juorusin yhden tutun asiakkaan kanssa.

Ja puhelin oli aina mukana jotta oisin voinu vastaa jos joku soittaa.

Voi vitun kusipää.

Anteeks, ottaa päähän.

..arvasin eilisen iltaohjelmani. Päädyinkin juomaan punaviiniä ja sen seurauksena nukahdin sohvalle ja siitä siirryin yöllä sänkyyn nukkumaan. Eli siivoamatta on vieläkin. Vähän tuossa järjestelin ja sain tiskattua.

Tänään kävin vähän shoppaamassa. Ostin itselleni tehosekottimen, sen valkoisen. Itse asiassa se oli ainoa värivaihtoehto mikä oli jäljellä, mutta ei haittaa, se on hyvä. Nyt saa tehtyä hedelmämehusössöä itelleni! Ja pankinjohtajan kanssa sain sovittua että laina meni tauolle marraskuuhun asti. Se on vallan hyvä. Saa vähän rempparahaa.

Tää on kummallinen tää mun mielessä oleva kolmen miehen loukko. Eli "se" mies, sitten hän joka juuri oli mennyt kihloihin ja entinen pomoni. Ne pyörii päässä ja ai että kun ahistaa. Kihlamies - ei siinä mitään, antaa sen asian olla.. Ex-pomoni näen keskiviikkona, mennään drinksulle, katotaan miten siinä sitten käy.

Ja sitten "se" mies. Kerroin aiemmin että hän pisti sähkäpostia heti tultuaan takaisin lomalta. Sitten vastasin hänelle eikä kuulunut mitään! Siis ei yhtään mitään. Ja nyt hän ilmestyi messengeriin. Siinä sitten juteltiin. Kyllä on vaikea päästä kärryille ihmisen ajatuksista! Ei helvetti.

Miksi kaikki nämä kolme eivät voi poistua minun elämästäni ja tehdä tilaa yhdelle ihanalle (vielä tuntemattomalle) miehelle joka haluaisi minut? Alkaa vähitellen vituttaa kun ihmiset ympärillä muuttaa yhteen, menee kihloihin, menee naimisiin, hankki (tai suunnittelee hankkivansa) lapsia! Ja mulla ei ole edes tiedossa ihmistä jonka kanssa haluaisin (ja joka haluaisi minun kanssani) seurustella, muuttaa yhteen jne. Onko se nyt niin liikaa vaadittu että saisi ihmisen kenen kanssa olla onnellinen.

Onko mussa oikeesti jokin pahasti vialla kun olen kyllä seurustellut, muttei ikinä ole ollut edes lähellä että siitä kehittyisi jotain vakavampaa? Olenko minä jotenkin kykenemätön aikuiseen parisuhteeseen? Ja sitten ihmetellään miksi tykkään amerikkalaisista teinirakkausleffoista? Mä perkele osaan samaistua niihin, mutta en mihinkään vakavampaan ihmissuhteiden käsittelyyn kun ei ole kokemusta.

Helvetti!

Ja missäköhän mä niitä tapaan kun muutin tänne jumalan selän taakse (jos jumala näkee kaiken niin voiko sillä olla selkää?) Saatana soikoon. Nyt ei ole hyvä ilta!

Siis oikeasti, VIHAAAAAAN!

En missään nimessä tarkoita sitä että työttömien ei yleisesti pidä saada rahaa elämiseen, vaan sitä, että valitettavasti tunnen muutamia kunnon nuoria sosiaalipummeja jotka eivät yksinkertaisesti halua mennä töihin kun kotona makaamisesta maksetaan niin hyvin. JA MINÄ ELÄTÄN NIITÄ!

Ei perkele. En nyt tarkoita loukata ketään työtöntä tms. joka oikeasti haluisi töihin jne. MUTTA NYT VITUTTAA!

Ja asua kotona enkä edes tiedä mitä laskut ja veroprosentit jne. on!

Käteen jäävä palkka laski n. 200 euroa kuussa kun veroprosentti nousi. Oon maksanu itteeni kipeeks Kelalle vanhoja opintotukia takasin (siis millä hitolla mun oli tarkotus elää sillon viime keväänä kun en ollut töissä?!?!??), tänään tuli palkka, tosiaan pari sataa pienempi kun aiemmin, ja sain Kelan laskun maksettua loppuun. Tosin se tietää ettei mulla sitten lainan lyhennyksen ja yhtiövastikkeen jälkeen juurikaan jäänyt rahaa tälle kuulle.

No, sitten tulen töistä kotiin (oon vähä paremmassa kunnossa kun eilen) päänsärkysenä ja vittuuntuneena (anteeks) nykyiseen rahatilanteeseen niin eikös mua odota melkein 500 euron auton vakuutuslasku täällä. Siis mitä vittua!!!!! (anteeks taas) Onko tässä ihmisen tarkotus saada yhtään mitään ostettua enää? Esim. bensaa siihen autoon (josta kerran vakuutustakin maksan) ja vaikka sellasta ylellisyyttä kun RUOKAA!!

Helvatinsaatanan (anteeks jälleen) verot!!! Minä äänestän kokoomusta!