Koin tarvetta kirjoittaa jälleen.. Neljän vuoden jälkeen. Pitkällisen pohdinnan jälkeen onnistuin paikallistamaan ensin tämän vanhan blogini ja sitten jopa vanhan salasanani (jotain hyötyä oli siitä että aiemmin käytin muutamaa samaa salasanaa joka paikassa).

Mielenkiintoista on se, että olen nyt kolmekymppinen. Ja blogiini listatut tavoitteet ovat edelleen aika samat. Sillä erotuksella että neljän vuoden vitkuttelun jälkeen (tai 30 vuoden, ihan laskentatavasta riippuen) olen nyt vihdoin oikeasti tekemässä asioille jotain.

Eli tässä tämän hetken tilannepäivitys:

Tavoite:

 

Kelan kuntouttava psykoterapia.

 

Tilanne nyt:

- Hylky psykiatrian polilta

- Hylky syömishäiriöpolilta

 

Seuraavaksi:

- Konsultaatioaika yksityiselle psykiatrille

 

Ongelma?

Miten saada suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa apua silloin kun on vielä työkykyinen ja toimintakykyinen? Tähän mennessä kaikki suunnat joista olen hakenut apua, ovat todenneet että Suomessa apua saa vasta kun toimintakyky on mennyt. Eli käytännössä kaikki tahot odottavat nyt että romahdan täysin, enkä pysty enää käymään töissä, jotta minua voidaan auttaa.

 

Kuulostaako hullulta? Olen kuitenkin korkeakoulutettu ihminen, uraputkessa tilanteessa jossa tulevaisuudennäkymät ovat hyvät. Mikäli en siis romahda. Täydellinen veronmaksaja siis. Jos en romahda. Mutta sehän tässä ilmeisesti pitää tehdä.