Eli melkein kuusi viikkoa tässä on revitty auki vanhoja ja nykyisiä haavoja ilman mitään toivoa siitä että jossain vaiheessa niitä haavoja aletaan paikkaamaan.

Tämän kuuden viikon aikana minulle on selvinnyt pari totuutta Suomen hyvinvointivaltiosta. Ensinnäkin se, että ei ole sellaista asiaa kuin ennaltaehkäisevä mielenterveystyö kun puhutaan aikuisista. Toiseksi, ilmeisesti syömishäiriöksi lasketaan edelleenkin vain anoreksia tai bulimia. Jokaisessa kaavakkeessa kysytään syömistottumuksista ja niiden muutoksista ja seuraava kysymys on että miten paljon olet laihtunut. No, syömishäiriöpoli kysyi itse asiassa painoindeksiä eli kai he sitten ottaisivat sairaanloisen lihavatkin hoteisiinsa. Minun tapauksessani syöminen ei ilmeisesti ole ongelma. Ahmin mutten sitten varmaankaan tarpeeksi. Näännytän mutta en tee sitäkään tarpeeksi. Olen siis vain hieman ylipainoinen, saan painoni pidettyä jossain kurissa hyvien kausien aikana - eikä se pahojen aikojen aikanakaan ihan mielettömästi nouse kun vuorottelen ahmimisen ja näännytyksen välillä.

Ihan rehellisesti sanoen tämä avun hakeminen on paljon, paljon rankempaa kuin mitä osasin odottaa. Jotenkin ajattelin että kun on oikeasti paha olla niin apua saa jos sitä osaa vain kysyä. Mutta ei. Tosiaankin molemmilta poleilta (psykiatrian ja syömishäiriön) on tullut hylkäys. Ja nämä käynnit siellä psykiatrisella sairaanhoitajalla, ne ovat rankkoja, todella rankkoja. Koska hän on sairaanhoitaja, ei psykiatri. Eli käytännössä hän tökkii kepillä jäätä kunnes osuu niihin kohtiin jotka eniten sattuvat, tekee muistiinpanot ja sitten siirrytään seuraavaan asiaan. Eli minulla on jatkuvasti tunne että kaikki revitään auki ja toivotaan parasta että Kela antaa luvan siihen että jossain vaiheessa niitä haavoja aletaan kuroa kasaan. Ja koko ajan muistutetaan että koska käyn töissä niin mahdollisuus saada se kuntouttava terapiapäätös on melko pieni. Kai ne avohaavat itsestäänkin menevät umpeen mutta en haluaisi joutua kokeilemaan. Kokemuksen mukaan ne arvet avautuvat sitten aikanaan taas uudestaan.