Olen hoitanut tätä prosessia siis terveyskeskuksen kautta ja vaikka en ole täysin vakuuttunut ihan joka asiasta, niin yksi asia täytyy sanoa. Terveyskeskuksen psykiatriselta sairaanhoitajalta saa oikeasti apua. Tai siis ei välttämättä mitään sellaista apua mikä ratkaisee ongelmat (tai edes saa minulle sen B-lausunnon), mutta siis konkreettista apua kun sitä tarvitsee.

Tarkoitukseni oli mennä terveyskeskukseen vasta kun olen käynyt tuolla yksityisellä psykiatrilla konsultaatiossa, koska perjaatteessa tässä vaiheessa tilannetta se terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja ei enää niinkään ole siellä sitä varten että kaivelisi niitä ongelmiani, vaan auttamassa tämän prosessin käytännön asioissa. Kuitenkin olin varannut tälle aamulle ajan mikä oli tarkoitus peruuttaa jos en saa tuota psykiatrin aikaa ennen tätä päivää.

Noh, en peruuttanut.  Olen ollut siitä psykiatrikäynnistä aika siipi maassa jo etukäteen. Niinkuin kirjoitin, se ajatus siitä että minun pitäisi nyt kertoa tuntemattomalle ihmiselle ensimmäisellä tai toisella käynnillä että mikä minua vaivaa ja miten oireilen, on todella ahdistava. Se ajatus siitä että tuon tunnin aikana kyseinen henkilö pystyy vaikuttamaan loppuelämääni niin merkittävästi on ahdistava. 

Lisäksi masennukseni on alkanut oireilla saamattomuutena, mikä on aiheuttanut minulle lisää ahdistusta. En saa töitä tehtyä kunnolla, enkä jaksa lukea koulujuttuja. Sitten kun molemmat vaan kerääntyy ja kerääntyy niin ahdistaa vielä enemmän. Ja keskittymiskyky ei oikein toimi niin koulujuttujen kanssa kun olen paininut niin siinä sitten vain istun ja ihmettelen että olenko vain tyhmä kun en yhtäkkiä osaa tehdä näitä. Ja väsymys on melkoista. Uni ei meinaa tulla iltaisin joten yöunet jäävät aika lyhyiksi. Ja näen unia. Koko ajan ja heräilen niihin.

Nyt odotan vain viikonloppua jotta näen ihanan ystäväni ja saan lisäksi nukkua! Ja toivottavasti nämä virkistävät sen verran että saan myös koulutehtäviä tehtyä koska muuten voin ihan yhtä hyvin keskeyttää koko kurssin :(

Toinen asia mitä pitää tehdä viikonlopun aikana on lista. Lista näistä oireista ja ongelmista. Oikeastaan se ei ole niin kovin vaikeaa kun olin tehnyt sellaisen listan jo aiemmin (ks. aiempi postaus), täytyy sitä vain vähän päivittää. Se mikä tässä on mukavaa on siis se, että ilmeisesti sen listan mukaan ottaminen sinne psykiatrille (siis ihan fyysisesti) ei ole mitenkään huono idea. Tuntuu paremmalta ajatus että on jotain mihin tukeutua. Jos en osaa kertoa niin voin vaikka lukea suoraan paperista. Jos en pysty lukemaan niin voin sitten antaa koko paperin vain suoraan psykiatrille. 

Vähän helpottaa - vaikka vieläkin pelottaa.