Mikäköhän tässä on. Mielestäni mulla meni jo pitkään aika hyvin, en nyt voi väittää että olin jo onnellinen, mutta enää ei ahdistanut jatkuvasti; oli sellainen tyyni ja rauhallinen olo; usein jopa iloinen.

Nyt viimesen viikon-kaksi on ahdistus vaan lisääntyny päivä päivältä ja nyt ahdistaa taas niin ettei meinaa henkeä saada.

En ole varma kumpi on parempi/pahempi; tämä ahdistus jonka kärsin yksityisesti vai se kohtaus jonka eilen sain siitä pienestä mahdollisuudesta että ystäväni kanssa illaksi tehdyt suunnitelmat saattaisivat muuttua. Huom, ei peruuntua, eikä muuttua huomattavasti, vain pieniä muutoksia. Tästä kun kuulin niin meinasin perua koko illan ja jäädä sohvan nurkkaan itkemään.

Vähän olisi helpompi käsitellä näitä asioita mikäli tietäisi mistä nämä johtuvat.

Oikeesti, mitä vittua tämä nyt meinaa? Miksi taas ahdistaa?

1 kpl luettua Potteria

3 pistänyttä ampiaista

2 syötyä kyytablettia

2 palanutta alaraajaa

1 palanut takamus

6 häädettyä venettä

1 karannut vene

(ja n. 3 litraa käytettyä after sun rasvaa)

Voi vittu sentäs. Kuulin äsken että puol maailmaa tietää mun lauantain seikkailusta.

Päätin että karkaan hetimiten kun pääsen (eli huomenna illalla töiden jälkeen) saareen pakoon maailmaa ja ihmisiä. Taidampa "unohtaa" puhelimen kotiin.

Oikeesti, kamalia, mauttomia, kuorettomia möhkäleitä.

Kuka niistä tykkää??? Talvea odotellen....

Ostin pari vuotta sitten tuplaleveän peiton. Ja siihen tietysti piti sitten ostaa uudet lakanat. Totesin että kolmet on riittävä määrä; aina on puhtaat vaikkei heti ehtisi pestä eikä saman tien jaksaisi silittää (lakanoiden silitys on yksi näitä asioita mistä olen tarkkana..)

No, joka tapauksessa. Ostin yhdet vihertävät, sopivat tähän maanläheiseen sisustukseeni. Toiset lakanat ovat punaiset, niitä käytän lähinnä kun kaipaan piristystä (ja silloin minulla oli punainen vaihe meneillään) ja niitä kutsun pornolakanoiksi (yksinkertaista, ovat pornonpunaiset). Kolmannet on kokonaan valkoiset, neitsytlakanat. Jos valkoisia käyttää punaisen alulakanan kanssa niin kyseessä on neitsytpornosetti.

Viime aikoina olen viehättynyt valkoisten lakanoiden käytöstä erityisen paljon. Ensinnäkin, ne näyttävät kivalta kun iho on ruskettunut (hmm.. ottaen huomioon että nukun yksin niin ajattelen näitä asioita melkomoisesti) ja lisäksi siksi että kun kerran olen viimeksi harrastanut seksiä (yhdyntä) 1.1.2008, alkaa vähitellen olla aika neitsyt olo.

No niin.. jotenkin se että kaksi varattua miestä peräkkäisinä öinä (se ex-pomo josta olen myös aiemmin jutellut, kävi perjantaina, siitä lisää myöhemmin) vietti aikaa neitsytlakanoideni välissä, oli lakanoiden vaihdon aika. Jo ihankäytännön syistä, mutta myös siksi että neitsytlakanoita en ansaitse juuri nyt.

Ongelmahan on että laitoin pornolakanat. Lähinnä ruoskiakseni itseäni, muta myös siksi etten jaksanut niitä vihreitä silittää. Koen pientä fyysistä pahoinvointia kun näen ne lakanat.

Kai se on hyvä. Ruoskiutukoon minusta kaikki paha pois että voin taas hyvällä omalla tunnolla siirtyä neitsytlakanoihin (tai vihreisiin normaalin tytön lakanoihin) JA PYSYÄ NIISSÄ!

Ehkäpä olen ansainnut tämän.

Mietin asiaa tässä pari päivää ja tulin siihen tulokseen että ihoikävä on kaikkeen syynä. Ja se että olen idiootti (mutta sehän olikin sanomatta selvää). Mulla on niin hirveä ikävä kosketusta että kun saan sitä miellyttävältä ihmiseltä niin lähden lähes mihin vain. En minä eden poikaystävää tarvitse - läheinen homoystäväkin kävisi, kunhan saisi olla jonkun miehen kainalossa.

Sellaisen joka ei sano että nyt tarvii lähteä ettei vaimo ala ihmetellä.

Sain sitten vihdoinkin keväällä itteäni niskasta kiinni ja tein kandin valmiiksi. Eli nyt olen siis virallisesti valtiotieteiden kandi. Eihän se paljoa ole mutta edes jotakin. Eipä ainakaan menny 7 vuotta yliopistolla täysin hukkaan. Syksyllä jos kirjottas gradun niin lupsivat kirjottaa opintoviikot. Eli vuodenvaihteeseen mennessä  olis mahdollisuudet maisteriksi.

Vähän olen töissä vihjaillu että kun on ne viime vuodenkin ylityövapaat pitämättä niin olisin sitten syksyllä vähemmän töissä. Ei ne kauheen hyvällä ole kattoneet mutta kai se vihjailu jotain tulosta on tuottanut. Pitänee jatkaa.

Olis se kyllä hassua saada ne maisterin paperit käteen. Niin monta vuotta olin aivan varma etten koskaan pysty valmistumaan. Ehkä tästä elämästä jotain tulee sitten kuitenkin.

Oletteko vielä maisemissa?

Ilmoitelkaa itsestänne ja kuulumisistanne jos vielä täällä pyöritte!

Saanko kysyä missä niitä miehiä luuraa? Onko vika suomalaisessa deittailukulttuurissa (jota ei ole) mikä estää sen että nykyään uusia ihmisiä on mahdotonta tavata?

Aikaisemmin niitä tapasi koulussa ja kotibileissä. Nykyään - hmm - ei missään. Paitsi töissä. Mitä pidän ehkä maailman huonoimpana deittikumppaneiden tapaamispaikkana (vaikkakin näköjään känniseksikumppaneita sieltä ei ole vaikea löytää). No siis joka tapauksessa, ainoa paikka missä uusia ihmisiä nykyään tapaa, on netti. Ja siihen en todellakaan aio enää ryhtyä. Kokeiltu on!

Eli, missä kummassa ihmisiä tavataan? Ongelmaa vielä pahentaa se että suurin osa kavereista seurustelee niin jos olemme jossain ulkona (mitä tapahtuu harvoin koska asun täällä helvetin kuusessa) he katsovat vähän pahasti jos alan vilkuttamaan silmää muihin suuntiin. Ja baareissa kännisten ihmisten tapaaminen ei oikein kuulosta lupaavalta.

Joten mitä tässä pitäisi tehdä?

Mä olen nyt viikonlopusta lähtien pohtinut tätä tilannettani, eli miten päädyn kaikkiin näihin typeriin tilanteisiin. Ainoan vastauksen mitä olen keksinyt on se että mä olen järkyttävän yksinäinen ja mulla on ihan hirveä ihoikävä. Tuntuu oikein fyysistä pahoinvointia kun haluais olla jonkun sylissä.

Ja epätoivo ei oikein tee naisesta haluttavaa.. Ai niin, tänään jämähdin jopa katsomaan dr. Philiä kun siellä oli joku mr. right etsintävinkkipäivä.. Ja sekö ei ole epätoivosta?? Pelkään etten saa dr. Philin hajua pestyä ikinä iholtani!!

Vinkkejä. Mä lähden saunaan :)

Tässä sitä nyt sitten taas ollaan. Tammikuussa taisi olla viime postaus. En oikein tiedä miksi katosin täältä, jotenkin tuntui siltä että koen oloni terveemmäksi jos jätän tämän maailman taakseni.

Tietysti asiaan vaikutti myös se kun menin P:lle kertomaan blogini osoitteen. Toivoisin että nyt hän on jo unohtanut että tällaista ikinä onkaan ollut ja saan taas jatkaa anonyymia kirjoittamista.

Sikäli en oikein tiedä mitä uutta sanottavaa minulla voi enää olla. Blogini jossain tavoitejutussa mainitsen että pyrin kasvuun tasapainoisemmaksi ihmiseksi. Noh, tämän edistymisestä voi olla kahta mieltä. Esimerkit:

Eilinen krapula oli jumalaton. Ei siis fyysisesti, siinä rassas vaan se väsymys kun en osaa nukkua kun olen juonut. Vaan se henkinen krapula, auts! Positiivinen asia tässä on se, että tajusin että talvella 2006-2007 mulla oli koko ajan sellanen olo. Eli otaksuttavasti mä olen nykyään huomattavasti onnellisempi ja tasapainoisesti kun kerran kykenen tuntemaan väliaikaista pahaa oloa, eikä niin että olen turta jatkuvasta pahasta olosta.

Ja sitten toinen puoli; syy tähän moraaliseen krapulaan oli siinä että elämätapani eivät ole mihinkään muuttuneet. Portto mikä portto. Hämmentävä sana kaikumaan päässä. Kaksi iltaa, kaksi eri miestä sängyssäni. Ei seksiä, tai siis ei yhdyntää. Kaikkea muuta kyllä. Ja se ei siis paranna oloani, vaan pahentaa, olisi nyt edes saanut kunnolla..

Molemmat miehet naimisissa, molemmat jotenkin liittyvät työelämääni. Toinen mies isä, toinen tulossa isäksi.

Kummankaan suuntaan en tehnyt aloitetta, kummastakaan en kieltäytynyt.

Mutta, päivän kysymys onkin; pettävätkö kaikki miehet vai huokuuko minusta vain joku "tervetuloa pettämään vaimoasi kanssani" -signaali.

Siis mitä vittua!

Eli ei mitään uutta..

Eli tilannehan on nyt sellainen että olen ihastunut kahteen eri ihmiseen. Mikä ei normaalitilanteessakaan ole kovin hyvä juttu, mutta tässä tapauksessa vielä huonompi.

Eli ensinnäkin Herra. No, hänestä koin valaistumisen etten mahdu hänen elämäänsä. Jotenka en odota asialta mitään kovin suuria. Mikä kylläkin harmittaa, mutta minkäs sille mahtaa. No, Herrasta en höpise sen enempää kun hänestä olen kirjoittanut jo aiemmin.

Sitten M. Josta myös kerroin joskus että ajauduin harrastamaan nettiseksiä hänen kanssaan kun hän oli Jenkeissä. No, M on tullut takaisin Suomeen. Tänään hänellä oli jääkiekkopeli tuossa naapurikaupungissa. Kutsui katsomaan ja minä menin. Tosin vasta toisen erän lopulla koska en minäkään niin innokas ole että jaksan katsoa kolme erää jääkiekkoa yksin kylmässä pienessä katsomossa. No, siinä sitten juteltiin pelin jälkeen ja nyt häneltä tulee viestiä että näytin hyvältä, harmi ettei voinut jäädä tänne jne.... No siis se ongelmahan tässä on se että hänhän on varattu (kuten jo aikanaan kerroin). Tosin sisäpiirissä oleva myyräni kertoi että pariskunnalla ei mennyt kovin hyvin ennen hänen matkaansa ja tilanne ei siitä ole parantunu.. Heidän oli tavallaan tarkoitus kai muuttaa yhteen kun M tulee takaisin, mutta eivät ole muuttamassa. Hämmentävää.

Tuntuu että jokaisella silmänräpäyksellä ajattelen jompaa kumpaa heistä. Mikä tietysti vituttaa koska kumpaakaan en otaksuttavasti tule saamaan.

Että tällainen lauantai-ilta tällä kertaa.

Sain sentään keittiön kaakelit maalattua ensimmäisen kerroksen. Jotain hyvää edes!

Voiko vitutukseen kuolla?

Tunnen suunnatonta mielenrauhaa tajuttuani yhden asian:

Herra pitää minusta ja haluaa tavata minua. MUTTA. Hänen elämänsä on niin täynnä työtä ja ihmissuhteita (kavereita, ystäviä, tekemistä) että hänen elämäänsä ei yksinkertaisesti mahdu.

Mahtava havainto!

En nyt kuollaksenikaan muista että olenko tästä teille aiemmin kirjoittanut, mutta äitini on seonnut verkostomarkkinointiin.

Sikäli en tänä aikana (kohta tulee kaksi vuotta täytee muistaakseni) ole ollut asiasta kuin ajoittain huolissani, mutta nyt täytyy kyllä sanoa että tilanne alkaa olla melko mielenkiintoinen. Välit äitiini ovat etääntyneet (muistakin syistä kyllä) viimeisen vuoden aikana sitä mukaa mitä enemmän hän on hurahtanut aiheeseen.

Miksi koen nyt suurta huolsetuneisuutta asiasta johtuu siitä että hän sai veljeni ja hänen tyttöystävänsä houkuteltua tällaiseen Amway-tapaamiseen messukeskukseen. Veljestäni en ole huolissani, hän on näissä asioissa hyvin fiksu ja yhtä skeptinen kuin minä, mutta pointti tässä on se, että nyt kuulin heiltä että millaista menoa siellä on (minua ei näihin tilanteissin ole koskaan kutsuttu koska erehdyin kerran sanomaan että Amwayn hiustenpesuaine pesi samalla myös hiusvärin päästäni (jonka se siis teki)).

Aluksi todellakin ajattelin äitini hurahduksesta että íhan sama, tehköön mitä tykkää, eihän tuosta mitään tule, mutta käyttäköön aikansa ja rahansa mihin tykkää, mitäpä sillä on väliä. Ensimmäinen pelottava merkki oli tämä shampoojuttu. Toinen pelottava merkki oli se että kun äidiltä yritti kysyä asiasta niin hän kieltäytyy puhumasta siitä. Kolmas pelottava merkki oli kun isäpuoleni jäi pois töistä "rakentamaan bisnestä". Neljäs pelottava merkki oli kun huomasin että äitini ei juurikaan enää ole omalla työpaikallaan (on yksityisyrittäjä). Viides pelottava merkki on heidän uusi ystäväpiirinsä. He viettävät nykyisin kaiken aikansa vain bisnesperheen kanssa. Heillä on uusi kummilapsi (siis he ovat 50-55 vuotiaita) joka on heidän uusien "bestisten" lapsi. Eli he ovat tunteneet pariskunnan ALLE VUODEN ja ko pariskunta on n. 27 vuotiaita. Okei, outo ikäero. Ja oikeasti, kuka teistä haluaa lapsensa kummiksi ihmiset jotka olet tuntenut alle vuoden????

No, lisäksi nämä tuoreet vanhemmat ja muut "uudet ystävät" ovat sellaisia joista tiedän aivan varmasti että äitini ja isäpuoleni eivät olisi missään tekemisissä ilman tätä uutta hienoa ideologiaa. Siis otetaan esimerkiksi pariskunta jotka he ovat kyllä tunteneet aiemmin, mutta eivät todellakaan ole pitäneet. Siis AIVAN erilaisia ihmisiä, mutta nyt ah niin hienoja.

Koko ajan kun olen asiaa seurannut niin tilanne on mennyt enemmän ja enemmän uskonlahkon suuntaan. Nyt tämä käsitys sai vielä enemmän vahvistusta. Siellä messukeskuksen Amway-esityksessä oli joku heppu puhumassa hienosta Amway-elämästään ja siitä kuinka he ovat enemmän ja enemmän yhteydessä vain amway-perheeseensä oman perheensä/sukunsa sijasta. Ja että mikäli joku perheestä vastustaa sitä niin perheelle voi aina kääntää selkänsä sillä Amwayn sisältä saa uuden, paremman perheen.

Olenko jotenkin outo kun mielestäni koko Amway-juttu kuulostaa perinteisen pyramidihuijauksen lisäksi uskonnolliselta ideologialta? (en nyt jaksa kaikkia esimerkkejä tähän kirjoittaa, mutta tulee ihan mieleen Salkkareiden Miian uskonlahkokokeilut...) Uskon vahvasti siihen että mikäli tämä jatkuu näin niin muutaman vuoden kuluttua ei äitini ole enää missään yhteydessä lapsiinsa.

Eilen kun olimme syömässä äitini luona (minä, veljeni ja hänen tyttöystävänsä), oli tunnelma jäätävä koska veljeni ja hänen tyttöystävänsä olivat kieltäytyneet liittymästä tähän lahkoon. Lähdimme pikaisesti pois. Hieno vaivaantunut tunnelma.

Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta idologisesta aivopesusta lähimmäisiä kohtaan?  Kommentoikaa vapaasti!  MIten saan heidät irti tästä??? (Amway-fanaatikot älkööt vaivautuko, teidän juttujanne joudun jo kuulemaan äidiltäni)

Pahoittelen sekavaa ulosantiani. Asiaa on jotenkin niin paljon etten osaa jäsennellä..

Huomasin juuri että aloitin tän blogin kirjoittamisen viime tammikuussa. Blogin kuvaukseen olen kirjoittanut mm. että "Toivottavasti ajan kanssa kasvua onnellisemmaksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi.".

Vuodessa ei näköjään kasva juurikaan.

Ensinnäkin, asia mitä ihmettelen vuodesta toiseen. Miksi uutta vuotta juhlitaan juomalla hillitön määrä alkoholia? Todella hauska aloittaa uusi vuodi järkyttävässä krapulassa? No niin, oma valintahan tuo on mutta silti!

Näin herran uutena vuonna. Olin Alppilassa ystävien luona juhlissa ja herra soitti ja pyysi tulemaan keskustaan. Päätin sitten sinne lähteä. Ja oli ihana nähdä.

Nyt on vain superpaska olo. Eilen oli kunnon väsymyskrapula, tänään on vielä sellainen "aneemiuskrapula".. Ja googletutkin vähän herran menneisyyttä joka ei ole kovinkaan puhtoinen. En tiedä mikä siinä nyt niin kovin tökkii, en minä nyt itsekään ole mitään puhtoista nuoruutta elänyt, mutta jotenkin se saa minulle huolestuneen olon.

Ja sitten kun en oikein tiedä mitä herra haluaa.. Siis vaikka minulla on miten mukavaa hänen kanssaan niin en minä halua roikkua missään jos siinä ei ole mitään tulevaisuutta. Niin paljon asioita joita en tiedä.

Ymmärrän kyllä että emme ole nähneet kuin kaksi kertaa ja että tämä on täysin naurettavaa, mutta no.. Minä olen näissä asioissa täysin naurettava!

Haluaisin vain sellaisen vakaan parisuhteen.. Nyt olen tainnut haukata liian ison palasen.. :(

Ei ole ollut uusia treffejä.. Harmittaa niin vietävästi!

Ei sillä, jotain iloakin, ymmärtääkseni sellaiset ovat kyllä tulossa, mutta hmm, tulisi jo! (mulle kaikki heti nyt).

Joulunaika tietysti vähän sekoitti asiaa, herra oli kotiseudullaan isässä ja nyt on taas ollut hänellä haipakkaa työasioiden kanssa kun vaihtaa työpaikkaa.. Tänään piti nähdä kun olin joka tapauksessa Helsingissä shoppailemassa, mutta sitten tuli viesti että ei hän ehdikään, oli edelleen palaverissa..

Ei sillä, ei hän mitään lupaillutkaan ja hyvä kun ilmoitti niin etten joutunut odottelemaan tyhjänpanttina informaatiota, vaan lähdin sitten heti kotia kohti kun olin muut tehtäväni saanut suoritettua.

Harmittaa vaan kun on ihastunut niin olisi kovin hyvä nähdä. Ehkä tämä tästä rauhottuu. Ja jos ei rauhoitu niin sitten herra ei ole minua varten. Peukut pystyyn, sormet ristiin ja toivotaan parasta!

Ai niin, pakko kertoa vielä tästä shoppailusta. Tämä oli ensimmäinen päivä kun ostelin itselleni joululahjoja. Vaatteisiin en koskenut koska alennusmyyntishoppailu ei yksinkertaisesti sovi minulle, mutta sain ostettua kolme loistavaa kirjaa joita olen jonkin aikaa halunnut! (Usein en uskalla mennä kirjakauppoihin koska kirjakaupassa käyminen ei sovi lompakolleni, minulla on taipumus villiintyä niissä).

No joka tapauksessa, ostin Osmo Jussilan "Suomen historian suuret myytit". Tästä kirjasta olen kuullun hirmuisesti hyvää ja mitä sitä äsken hieman "alkuselailin" niin hyvältä näyttää!! Sitten ostin kirjan nimeltä "Propaganda", eli kirjan Neuvostoliiton propagandakuvista sodasta 80-luvun puoliväliin. Tätä olen himoinnut jo pitkään! Ja sitten sokerina pohjalla Marie-Josephine Bossan "The art of the Shoe". Eli kenkäkirjan.. Aiai.. Jos tyttö tykkää kirjoista ja kengistä niin mikä voi olla ihanampaa kuin kirja kengistä :)

H:n kanssa tavattiin tänään myös kahvittelun merkeissä. Ei puhuttu mitään asioita mikä on harmi, vieläkin kaikkea hampaankolossa. Mm. tämä minkä tajusin yksi päivä, eli hänen ystävyytensä tuntuu olevan sitä että kun hänellä ei ole tyttöystävää, hän kaipaa seuraa, mikäli hän tapailee jotakuta niin hän kaipaa analysointiseuraa. Ja mikäli hän seurustelee ja kaikki on seesteistä niin se siitä. Anteeksi nyt vaan mutta kun minä kuuntelin kuukausikaupalla hänen juttujaan nykyisestä tyttöystävästään niin minä haluaisin kyllä jauhaa paskaa ja analysoida herrasta. Perkele sanon minä!

Ja iloista joulunjälkeistä aikaa kaikille, onneksi se on ohi! Onnellista Uutta Vuotta jos en muista myöhemmin toivotella! :)

Havaitsin tuossa että viime aikoina kaikki kirjoitukseni ovat asettuneet kategorian "ihmeellinen elämä" alle. Onkohan se hieman liian ympäripyöreä vaihtoehto.. =)

Ei voi muuta sanoa. Aivan mahtava ilta. Ja yö. Ja aamu.

Enhän minä sitten mihinkään kotiin pässyt kun viimeinen juna lähti 1.36 ja siinä vaiheessa lähteminen ei tuntunut missään tapauksessa vaihtoehdolta.

Paras ja hauskin ilta miesmuistiin!

Toivottavasti herra haluaa tavata minut uudelleenkin.

Siis voitteko uskoa, nyt se vihdoin alkoi! Kesäloma! Tai okei, ensin pari viikkoa ylityövapaita ja sitten loma. Ja sitten töihin ja sitten taas lomalle ja silloin johonkin reissuun! Voi itku te ette ymmärrä miten onnellinen voi ihminen olla kolmesta golfittomasta viikosta. Vaikkakin joudun suvun velvoittamana huomisesta aattoon asti rehkimään aamusta iltaan äiteen kukkakaupalla mistä tuun hurjan kipeeks (allergiat pahenee vuosi vuodelta) niin ei haittaa!! LOMALOMALOMA!!!

Ja jännittää. Mulla on huomenna treffit. Siis ihan oikeat treffit. Mennään illalliselle.. :) Mies on kyllä jonnii verran mua vanhempi (8 vuotta) mutta se ei tahtia haittaa. Mukavalta tuntui kun hänet tapasin viime perjantaina pikkujouluissa. Mutta, saa nähdä. Joka tapauksessa, minä menen treffeille. Ei tällaista tapahdu. Eikä välttis tapahtua vieläkään koska minulla ei ole yhtään mitään päällepantavaa.. Kaveri antoi oikein "hyvän" neuvon; laita jotain sensuellia päälle, ei mitään tyrkkyä, eikä mitään tylsää. Joopa joo.. Mulla on villapaitoja. Niitä ei varmaan lasketa sensuelleiksi missään kategoriassa (paitsi tietysti jos verrataan 80-luvun salihousuihin jotka varmaan muistatte, mutta niihin verrattaen kaikki on sensuellia..).

P:n ja H:n kanssa ollaan edelleen solmutilanteissa, en nyt viitsi tähän hätään sen kummemmin asiaa jauhaa ettei hyvä fiilis mene pois. Mä haluan nyt yhden illan nauttia ja kuvitella olevani onnellinen.

Taidan ottaa lasin punaviiniä ja paistaa pihvin. Ja vuohenjuustosalaattia. Njam!

Muistatteko kun kerroin siitä tyhmästä ihottumasta mikä mun selässä on tatuoinnin alapuolella. Sain siihen sillon joskus 3 viikon kortisonikuurin ja käskettiin tuleen takasin jos ei lähde sillä pois.

Ei lähteny. Tänään kävin ihotautilääkärillä uusiks. Otti koepalan. Ja tulokset tulee 8.1.2008. Hauskaa uutta vuotta kaikille.. :) Ärsyttää tollanen venailu..

Ja nyt mulla on tyhmä kolo mun selässä, ja tyhmä laastari sen päällä. Laastaria ei saa vaihtaa eikä kastella ennen kuin viikonloppuna. Kiva kiva. On muuten helppo pestä tukka..

Edit 5.12. Ajattelin koko päivän töissä että kuinka kiva on huominen vapaapäivä kun pääsee lenkille ja saunomaan jne jne.. No helvetti mä mitää voi mennä kun on se pirun reikä selässä.. Ja oli muuten hankala selittää kiinalaiselle vaihtoehtohoitajalle että siihen laastarin kohtaan ei sitten kosketa ja ympäristössä otetaan varovasti.. Kyllä se sitten tajus kun toistin tarpeeks monta kertaa sanat "au", "kipeä", "haava", "varo".. :)

Muistatteko vielä sen ukkomiehen sieltä kesäjuhlista?

No, en tätä teille aiemmin kertonut kun on hävettänyt ja no, tunteiden kirjo on ollut melkomoinen.

Meillä oli tuossa pari viikkoa sitten maanantaina johtokunnan vaihtobileet. Missä siis oli hän ja minä ja 15 muuta ihmistä. Syötiin ja juotiin. Ja lähdettiin jatkoille. Ja jatkoilta lähdettiin jatkoille. Porukka pieneni, meno muuttui hämmentäväksi..

Mies tuli yöllä luokseni. Mä en tiedä mitä tapahtui tarkalleen (olin aika humalassa), mutta jotenkin se tänne päätyi.. Oltiin siinä illan mittaan tansiittu, juotu shampanjaa jne jne..

Hän tuli taksilla minun ja toisen työkaverin kanssa joka asuu tässä lähellä. Sekin vituttaa. Siis että se työkaveri tietää asiasta. Ei siinä mitään, ei hän kenellekään mitään kerro, mutta vituttaa että mitäköhän hänkin minusta ajattelee.

Ja koska minä olen tyttö niin minua myös vituttaa se että hän tuli tänne ja kotini oli perin sotkuinen.

No, joka tapauksessa, muistikuvieni mukaan emme harrastaneet yhdyntää. On toki mahdollista että niinkin kävi, mutta minä en kyllä muista.. Kaikkea muuta kyllä tuli tehtyä. Tai lähinnä hän teki. Minä en oikeastaan halunnut. Sanoinkin hänelle kun tulimme luokseni (siinä vaiheessa vissiin selvisin vähän) etten halua että mitään tapahtuu.. Mutta enhän minä osaa sanoa ei niin vahvasti.

Vituttaa.

Toisaalta ihan hyvä, yhkä tuo asia on nyt käsitelty ja pois päiväjärjestyksestä.

Hävettää.

Ja legendaarista asiassa on se, että minä joka olen töiden suhteen hyvinkin vastuuntuntoinen ihminen, olin seuraavana päivänä niin krapulassa etten pystynyt olemaan töissä. Siis kun menin töihin olin vielä kännissä (isäpuoli heitti mut sinne) ja muutaman tunnin päästä tuli niin hirveä olo että oli pakko lähteä kotiin. Hyvä minä. Juuri näin.